Ajatuksia vähittäiskaupan vapauttamisesta

Suomessa on esitetty toistamiseen vaatimuksia yksityisyrittäjyyteen puuttuvan sääntelyn ja byrokratian purkamiseksi. Erityisesti elintarvike- ja muuhun vähittäistavarakauppaan kohdistuu kuitenkin edelleen merkittäviä merkantilistisia jäänteitä, jotka näkyvät keskusjohtoisen valtiokoneiston yksityiskohtaisena puuttumisena elinkeinovapauteen, ja ihmisten keskinäiseen vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen.

Euroopassa suuntaus on kaupan liberalisoinnin puolesta: Norjassa esimerkiksi reseptivapaita itsehoitolääkkeitä on mahdollisesti piakkoin saatavilla myös elintarvikekaupoista. Asiasta on käyty siellä tiukkaa poliittista keskustelua—mitä Suomessa ei ole jostain syystä juurikaan ollut. Reseptivapaita itsehoitolääkkeitä tarkastellessa Tanskassa asiat ovat Norjaakin paremmin. Viime vuoden lopusta lähtien 370 lääkevalmistetta on ollut mahdollista myydä elintarvikekaupoissa. Suomessa keskustellaan vaimeasti vain viinien sallimisesta maitokauppoihin konservatiivisessa, holhoavassa hengessä.

Kun mittavaa sääntelyä, privilegioita ja byrokratiaa tahdotaan aidosti purkaa, vaatii se aktiivista deregulointia. Keskeisinä kohteina voisi arvioida olevan ainakin seuraavat:

• Vähittäiskaupan aukioloaikojen täydellinen vapauttaminen, erityisesti typerän ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta mielivaltaisesti rajoittavan liikeaikalain kumoaminen kokonaan ja viittaukset kirkkolakiin juhlapyhiä koskevan sääntelyn osalta (4. 3§). Kauppojen aukioloaikojen täydellinen liberalisointi olisi voimakas oikean suuntainen askel. Samalla edistettäisiin markkinaehtoista, todelliseen kysyntään perustuvaa kauppojen asiakaspalvelua ja tehostettaisiin kiinteistöjen käyttöä.
• Vuoden 2001 alusta uuden liikeaikalain mukaan tietyt vähittäismyymälät saavat olla tietyin poikkeuksin auki sunnuntaisin tiettyinä kuukausina tiettyinä kellonaikoina. Muutoin sunnuntain aukiolo sallitaan vain haja-asutusalueilla ja alle 400m2 elintarvikemyymälöille tietyin rajoituksin ja poikkeuksin. Nykyinen keskusjohtoinen järjestelmä on hyvin sekava ja kuluttajien kannalta vaikeasti hahmotettavissa. Parasta olisikin vapauttaa täysin kauppojen aukioloajat ja asiakkaan itse valita kauppansa—ja antaa kaupan palvella asiakkaitaan silloin, kun siihen on tarvetta. Nykyisen aukioloaikasääntelyn sekavuutta voi vähittäiskauppojen osalta tarkastella Päivittäistavarakauppa ry:n kotisivuilla.
• Nykyisen lääkelain uudistaminen; Reseptivapaiden itsehoitolääkkeitä koskevan sääntelyn purkaminen, niiden myynnin vapauttaminen vähittäistavarakauppaan. Nykyinen lääkelaki (395/1987) perustuu autoritaarisen sääntelyyn ja mielivaltaiseen lupajärjestelmään. Itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen vahvistaisi kaupan peruspalveluiden säilymistä ja kehittäisi kaupan palvelukonseptia markkinaehtoisesti.
• Alkolijuomien kaupan vapauttaminen ja salliminen kaikissa elintarvikeliikkeissä. Liberalisoinnin tulisi koskea kaikkia alkoholijuomia, eikä pelkästään viinejä. Samassa yhteydessä voisi uudistaa alkoholilakia ja purkaa sen mahdollistamia Alkon yksinoikeuksia. Alkoholijuomien tarjonnan vapauttaminen parantaa kauppojen asiakaspalvelua ja vahvistaa resurssien käyttöä.
• Elintarvikkeiden arvonlisäveron radikaali keventäminen: Nykyinen elintarvikkeiden arvonlisäveron 17% verokanta ylittää noin 10 prosenttiyksiköllä EU-maiden keskimääräisen tason, ja ero on siis erittäin huomattava. Ruotsissa, ja Norjassakin vero on alempi, 12%, Virossa sen ollessa vieläkin miellyttävämpi, 8%. Suomessa vero korotettiin 17% Suomen liittyessä Euroopan Unioniin valtiontaloudellisista syistä ja korotuksen piti olla tilapäinen 31.12.1997 saakka. Toisin kuitenkin kävi. Veron alentaminen parantaisi vähittäiskaupan toimintamahdollisuuksia, tukisi työllistymistä, jne.
• Muu lainsäädäntö; mm. työehtosopimusten yleissitovuudesta, yrittäjyyttä koskevan lainsäädännön ja byrokratian purkaminen—edistetään siten ihmisten mahdollisuuksia työllistää itsensä.

Byrokraatit ja osa nykyisistä päättäjistä pitää itseään edelleen yli- ihmisinä, ja kokevat, että heillä olisi kyky päättää miljoonien muiden ihmisten puolesta mikä olisi jokaiselle parhaaksi. Nämä päättäjät eivät anna ihmisten itse valita miten kukin tahtoo elää, milloin käydä kaupassa—vaan tahtovat määräillä keskusjohtoisesti omalla ylimaallisella viisaudellaan.

Uuskommunistinen markkinatalouden vastustaminen perustuu virheellisiin käsityksiin maailman tilasta, eikä sen toteuttaminen johda toivottuihin tuloksiin. Kaupan rajoittaminen aiheuttaa kustannuksia, jotka jäävät tavallisen kansan maksettaviksi. On aika vaatia päättäjiä luopumaan tästä paternalimista, ja puolustaa ihmisten oikeutta vapaaseen vaihdantaan ja vuorovaikutukseen.

Simo Hämäläinen