Antti Hanelius (HS 21.10.01) kirjoitti arvokkaan pohdinnan siitä, miten koko historian ajan on ollut niitä, jotka ovat katsoneet tietävänsä oikean muita paremmin ja olevansa siksi oikeutettuja ajamaan asiaansa vaikka väkivalloin.
Länsimaissa nationalistit hakkaavat erivärisiä ja anarkistit poliiseja; fundamentalistikristityt surmaavat aborttilääkäreitä, äärivihreät räjäyttävät pommeja (Unabomber) ja poliisitkin voivat pahoinpidellä tai nöyryyttää mielenosoittajia lainvastaisesti "opettaakseen näitä lainkuuliaisiksi" (Genova). Äärijuutalaiset voivat ammuskella muslimilapsia ja äärimuslimit kaapata lentokoneita.
Toisaalta kaikkien edellä mainittujen aatteiden kannattajien valtaosa elää sovussa lähimmäisten kesken ja moni pyrkii valistamaan toisia vain esimerkeillään ja opetuksellaan. Jopa kansallissosialismin kannattajista alunperin suurin osa oli hyvää tarkoittavia idealisteja, jotka eivät ymmärtäneet, miten tuota tai muita kollektivismin muotoja on mahdoton toteuttaa ilman totalitaristista, yksilönvapautta sortavaa, sananvapautta tukahduttavaa ja kansalaisiaan "valtionideologiaan" pakottavaa väkivaltakoneistoa. Tähän jokainen historian totalitaristinen ideologia sosialismista feodalismiin onkin sortunut tai sortuva.
Moni entinen ja nykyinen kommunisti tai nationalisti on löytänyt "globalisaationvastustajan" nimikkeen eufemismiksi kavalalle aatteelleen ja pyrkii yhä määräämään toisten ihmisten elämästä, työstä, vapaa-ajasta ja vuorovaikutuksesta toisten kansojen edustajien kanssa "hyvän nimissä" ja saamaan valtion väkivaltakoneiston halunsa avuksi. Ihmisten ei tule antaa tämän hämärtää oikeustajuaan vaan jokaiselle kuuluu päätösvalta omasta elämästään. Tämä ei tarkoita, että epäkohdat tulisi sivuuttaa.
Historiasta voi ottaa opiksi. Haneliuksen mainitsemien Gandhin ja Kingin tavoin yhä useampi idealisti on valmis luopumaan väkivallan helposta ja nopeasta "sankarin tiestä" ja asettamaan itsensä alttiiksi, kohtaamaan pettymyksen ja turhautumisen toisensa jälkeen kunnes viimein saavuttaa tavoitteensa. Se tie ei ole helppo, eivätkä kaikki sillä onnistu toivomassaan määrin, mutta historia osoittaa, että vain se tie voi johtaa pysyvään muutokseen, kun taas väkivaltaisten ryhmien toimet yleensä vain kumoavat toisensa ja johtavat kaikille synkempään yhteiskuntaan.
Ideologioita saa olla, paremmasta maailmasta saa haaveilla, sellaisen eteen tulee tehdä työtä, ja sellainen on mahdollista saavuttaa, mutta ihmisoikeudet on asetettava etusijalle, ihmisten oikeutta päättää omasta elämästään ei saa rajoittaa, eikä enää koskaan saa antaa tarkoituksen pyhittää keinoja.
Sampo Syreeni
Mikko Särelä
DEFENS ry.
defens@defens.org