Markkinavoimat on sellainen sana johon sisältyy monenlaista latausta. Se on sana joka opittiin ja joka tuli tutuksi suomalaisille 90-luvulla. Kun markkinavoimat tekivät sitä sun tätä niin silloin kansan köyhistyy tai joudutaan sulkemaan osastoja sairaalasta.
Kun sanoille annetaan sielu ne saavat ikäänkuin elollisen hahmon ja niistä puhutaan kuin itsenäisinä toimijoina. Ihmisille jotka eivät ymmärrä sitä kuinka kaikki markkinatalouden ilmiöt voidaan palauttaa yksilöiden valinnoiksi, on tietysti vaikea selittää sitä, että "markkinavoima" on tarpeeksi suuri joukko ihmisiä joilla on samanlaisia tai erilaisia näkemyksiä eri asioiden arvoista ja tuotoista. Muistan kuinka otin ensi askeleita työurallani, n. 15 vuotta sitten ja kuinka ymmärsin markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lain—kiistellessäni lehdenkannon palkkauksesta. Väitän, että mikään ei ole väistämättömämpää kuin kysynnän ja tarjonnan lain ymmärtäminen ja hintojen roolin osana järjestystä joka tuottaa meille lähes kaikki hyödykkeet.
Olen joutunut selittämään taloudellisen ajattelun perusteita ihmisille monesti. Kukapa ei meistä olisi joskus taloudellisen voiman käyttäjä. Me esimerkiksi myymme työvoimaamme jotta saisimme paperia jonka kauppias hyväksyy maksuksi leivästä. Me olemme silloin markkinavoima. Jos meillä on valta valita se jolle myymme työvoimaamme (kuten jo Anders Chydenius sanoi: köyhän kauppatavara on hänen työvoimansa), ja valta valita se kauppias jolta ostamme leipämme olemme toimineet markkinavoimana. Olemme olleet osa loputonta suurta markkinoiden järjestystä. Kun eläkerahamme seikkailevat erilaisissa rahastoissa maailmalla etsien tuottoisinta kohdetta, jotta inhimilliset ponnistukset koituisivat kenties tuhansien tuntemattomien ihmisten hyvinvoinniksi, olemme toimineet markkinavoimana.
Kun olemme tehneet päätöksen ostaa leipää tietystä kaupasta olemme samalla tehneet päätöksen käyttää markkinavoimaa. Olemme todennäköisesti valinneet kaupan siksi, että se on ollut tuttu ja luotettava, henkilökunta ei ole liiaksi kylmäkiskoinen ja ropomme kelpaavat kauppiaan kassaan. Kauppias yrittää houkutella meitä tuotteillaan, palvelullaan, edullisilla tarjoushinnoilla ja kanta-asiakkuuksilla. Kauppias on niin kiero, että tietää, että moni suostuu näillä toimilla hänen asiakkaakseen ennemmin kuin jonkin toisen kaupan asiakkaaksi ja mitä paremmin hän ajaa omaa etuaan näin hän pystyy maksimoimaan tuottonsa. Hän on silloin käyttänyt markkinavoimaa, kuten Ludwig von Mises mainitsee "Se mikä kapitalismissa tuottaa on tavallisen ihmisen tyytyväiseksi tekeminen. Mitä useamman teet tyytyväiseksi, sen parempi sinulle" näin kauppiaan oma etu "pakottaa" hänet palvelemaan yleistä etua.
Me valitsemme leipämme omien mieltymystemme mukaisesti. Me emme valitse ikävimmän makuista tarjolla olevaa leipäkänttyä, vaan käntyn joka parhaiten täyttää meidän toiveemme ja halumme laadullisesti ja hinnallisesti. Kun me näin teemme me viestitämme kauppiaalle pitävämme juuri tästä leivästä ja kannustamme kauppiasta tilaamaan samaa leipää myös jatkossa. Kauppias ei tilaa leipää joka ei mene kaupaksi koska se olisi turha vaiva ja palkka olisi pienempi. Hän ajattelee etuaan ja tilaa taas leipää joka täyttää mieltymyksemme. Sanomattakin on selvää, että jos mieltymyksemme on kovin erilainen kuin muiden, kauppias ei ehkä tilaakkaan leipää vaan tarpeen vaatiessa neuvoo tutustumaan muihin leipiin tai antaa meille tilaisuuden arvioida liikesuhdettamme kauppiaan kanssa uudestaan? Ehkä oikea paikka ostaa erikoista leipää on onkin keskikaupungin leipämyymälä?
Näin tuhansissa eri asioissa tunnemme olevamme osa suurempaa markkinavoimaa tietämättä ikinä mitä miljardeja toiveita ja haaveita me mahdollistamme niille jotka osallistuivat leivän tuottamiseen, niille jotka louhivat malmin siihen ruuviin, joka oli diesel -moottorissa siinä laivassa jonka lastina oli tietokoneen näppäimistöjä jotka asennettiin leipurille päätyneen uunin valmistusprosessissa tarvittavan tietokoneen mukaan, tai mikä tahansa muu inhimillinen tapahtuma suuressa ketjussa on niin mieletön, yksittäisen hallituksen tai älyn täysin saavuttamattomissa oleva järjestys, se mitä Adam Smith nimitti "näkymättömäksi kädeksi".
Kauppiaiden omanedun tavoittelu toimii tasapainottavana tekijänä hintojen ja markkinatasapainon luomisessa.
Pete Peltola